Hyönteislajit

Evira hyväksyi hyönteiset elintarvikkeeksi Suomessa vuonna 2017. Vuonna 1.1.2019-1.1.2020 Ruokavirasto hyväksyi  hyönteislajeja, joita voidaan kasvattaa ja myydä elintarvikkeeksi. 

Suomessa ruoksi kasvatettavia lajeja on seuraavat:

• Acheta domesticus (kotisirkka)
• Alphitobius diaperinus (kanatunkkari, toukka)
• Apis mellifera (mehiläinen, kuhnuritoukka)
• Gryllodes sigillatus (trooppinen kotisirkka)
• Hermetia illucens (mustasotilaskärpänen, toukka)
• Locusta migratoria (idänkulkusirkka)
• Schistocerca gregaria (aavikkokulkusirkka)
• Tenebrio molitor (jauhopukki, toukka)

Lähde:Ruokavirasto (www.ruokavirasto.fi)

Seuraavassa lyhyet esittelyt yleisimmistä kasvatetavista hyönteisistä

Tenebrio molitor (jauhopukki, toukka)

Yleiskuvaus: Jauhopukki on kovakuoriaislaji, jolla on täydellinen muodonvaihdos. Jauhomadoksi kutsutaan jauhopukin toukkaa. Aikuinen jauhopukki on  kovakuoriaisen näköinen noin 1,5 – 2 cm pituinen litteä hyönteinen. Väriltään se on tumman ruskea tai musta. Peitinsiivissä on ohuet pystyraidat.

Jauhomato on noin 30 mm pituinen hunajankeltainen tai keltaisenoranssi toukka, jolla on pehmeä ja kiiltävä matomainen ruumis, jonka toisessa päässä on pieniä tartuntajalkoja 3 paria ja kaksi pientä uloketta.

Elinympäristö: Jauhopukkia voidaan kutsua kansainväliseksi hyönteiseksi, sillä sitä tavataan kaikkialla maailmassa.

Elinikä: Kasvatetut jauhopukit elävät keskimäärin noin 1 kk – 4 kk.

Lisääntyminen: Naaras saattaa munia elämänsä aikana satoja munia (400 – 500 kpl). Muninta-aika on keskimäärin noin 40 – 50 vuorokautta. Kotelovaihe kestää huoneenlämmössä noin 6-20 vuorokautta, lämpimämpi huonelämpötila voi lyhentää kotelovaihetta. Kotelovaiheen jälkeen kotelosta kuoriutuu jauhopukki, joka tulee sukukypsäksi ja alkaa munia noin 3 vuorokauden kuluttua kuoriutumisestaan.

Ravinto: Jauhopukki ja jauhomato käyttävät ravinnokseen viljatuotteita, jauhoja sekä muita näistä tehtyjä elintarvikkeita. Toukat syövät myös siemeniä ja vihanneksia.

Erityispiirteitä: Luonnossa elävät jauhopukit osaavat lentää, mutta kasvatetut jauhopukit eivät kykene lentämään. Jauhopukit ovat valonarkoja päiväsaikaan, mutta yöllä ne hakeutuvat valoa kohti.

 Acheta domesticus (kotisirkka)

 Yleiskuvaus: Kotisirkka kasvaa noin 2-2,5 cm kokoiseksi ja on väriltään kellertävänruskea. Sukukypsät koiraat sirittävät. Naaraat tunnistaa pitkästä munanjohtimesta peräpäässä.

Elinympäristö: Kotisirkka elää normaalissa huoneenlämmössä 20-30-asteessa (ihanteellinen kasvuolosuhde on 28-30-astetta lämpöä ja 50-60% kosteutta), joten kotisirkka on melko helppohoitoinen.

Elinikä: Ruokatarkoitukseen kasvatettavien kotisirkkojen elämänkaari on noin 35-45 vuorokautta.

Lisääntyminen: Sirkat ovat vaihtolämpöisiä, joten kasvatuslämpötilalla on vaikutus sirkkojen munien kehitykseen ja kasvun nopeuteen. Kasvulämpötila 26–32 °C, mutta tyypillisesti kasvatuslämpötilat vaihtelevat välillä 29,5–33 välillä. Kotisirkkanaaras munii munansa multaan. Kotisirkkanaaras voi muninta-aikana parhaimmillaan munia yli 1000 munaa.

Ravinto: Kaikkiruokaisia. Tarvittavan nesteen saavat päivittäin tarjotusta tuoreruuasta ja tarjotusta vedestä. Liiallinen vesi voi kuitenkin tappaa sirkat. Kotisirkoille tarjottaessa tuoreruoka, se lisää sirkkojen ruokavalion monipuolisuutta ja myös sirkkojen maku paranee. Tuoreruokaa ei saa pitää kasvatuslaatikossa liian kauan, sillä pilaantumaan päässeet ja homehtuneet rehut pilaavat helposti koko kasvatuslaatikon ja sirkat kuolevat.

Alphitobius diaperinus (kanatunkkari, Buffalomato)

Yleiskuvaus:

Kanalakuoriaisella kuten jauhopukillakin on täydellinen muodonvaihdos. Aikuinen kanalakuoriainen on noin 5-7 mm pituinen. Väriltään se on tumman punaruskea tai musta ja muodoltaan soikea. Buffalomadon toukka on väriltään hunajankeltainen tai keltaisenruskea kiiltävä ja matomainen. Buffalomadon toukka kasvaa noin 15 mm pituiseksi.

Elinympäristö:

Buffalomato on alkujaan kotoisin tropiikista. Se tarvitsee kasvaakseen lämpöä (yli 28-astetta) ja korkeaa ilmankosteutta (yli 40 %-ilmankosteus). Buffalomato kuolee alle 10-asteen lämmössä.

Elinikä:

Kanalakuoriainen voi elää jopa 1-vuotiaaksi.

Lisääntyminen:

Naaras munii elämänsä aikana noin 500-800 kpl munia. Munat kehittyvät toukiksi noin 7-14 päivän kuluessa. Toukat kasvavat nopeasti ja luovat nahkansa useita kertoja kasvaen 15 mm toukiksi. Tämän jälkeen ne koteloituvat. Kehitys munasta aikuiseksi kuoriaiseksi kotelovaiheineen kestää keskimäärin 40 – 80 vuorokautta. Lämpötilaa nostamalla voi nopeuttaa kehitystä. Kotelovaiheen jälkeen kotelosta kuoriutuu kanalakuoriainen, joka tulee sukukypsäksi ja alkaa munia noin 3-5 vuorokauden kuluttua kuoriutumisestaan.

Ravinto:

Buffalomato käyttää ravinnokseen viljatuotteita ja jauhoja sekä vihanneksia, joista se saa tarvitsemaansa nestettä.

Erityispiirteitä:

Kanatunkkaria esiintyy kanaloissa ja broilerikasvattamoissa ja se voi toimia vektorina useille siipikarjan patogeeneille eli taudinaiheuttajille ja loisille. Kanakuoriaiset syövät esimerkiksi kananlantaa ja siinä eläviä kärpästoukkia sekä homeen pilaamaa viljaa ja jauhoja. Kanatunkkari muistuttaa ulkonäöltään samaan sukuun kuuluvaa kiiltotunkkaria. Kanatunkkarin toukkia voidaan hyönteistaloudessa myydä ja markkinoida sekä valmistaa niistä elintarvikkeita. Toukista käytetään myös nimeä buffalomato

Apis mellifera (mehiläinen, kuhnuritoukka)

 Yleiskuvaus: Apis Mellifera eli tumma mehiläinen on tarhamehiläisten ns. kesymehiläisten rotu joka on mesipistiäisiin lukeutuva hyönteislaji.

Elinympäristö: Tumma mehiläinen elää suurissa yhdyskunnissa pesissä, joihin kuuluu kuningatar, kuhnureita ja jopa kymmeniä tuhansia työmehiläisiä. Se ei elä luonnonvaraisena Suomessa.

Elinikä: Työmehiläinen elää noin 5-6 viikkoa ja joskus jopa yhdeksänkin kuukautta. Kuhnurit elävät noin 6-8 viikkoa ja parittelulentonsa jälkeen ne ovat lähinnä rasite yhdyskunnalle.

Lisääntyminen: Kuningatar on pesän suurin mehiläinen ja se voi elää useita vuosia. Se munii elämänsä aikana tuhansia munia. Syötäväksi kerättävät kuhnuritoukat ovat parhaita 9-11 päivän ikäisinä. Toukat säilyvät vahakennossa vahakannen alla 32-25-asteen lämpötilassa.

Ravinto: Luonnossa kehittyviä toukkia ruokkivat työmehiläiset siitepölyllä sekä medestä valmistamallaan hunajalla.

Erityispiirteitä: Toukkien käsittely tulee tehdä vahakennosta poistamisen jälkeen tunnin sisällä toukkien kuolemasta. Jääkaappilämpötilassa (4-8-astetta) ne säilyvät noin 12-24 tuntia. Rakenteeltaan ne muistuttavat katkarapua.

Gryllodes sigillatus (trooppinen kotisirkka)

Yleiskuvaus: Trooppinen kotisirkka on alkuperäisin Aasian lounaisosista, joka on levinnyt ympärimaailmaa trooppisille alueille. Trooppinen kotisirkka kasvaa noin 1 – 2 cm kokoiseksi eli se on melko pienikokoinen sirkkalaji. Väriltään se on vaalean kellertävän ruskea.

Elinympäristö:

Elinikä: Ruokatarkoitukseen kasvatettavien trooppisten kotisirkkojen elämänkaari on noin 35-45 vuorokautta.

Lisääntyminen: Kuten kotisirkatkin myös trooppinen kotisirkkanaaras munii munansa multaan (suositeltavaa käyttää turvetta). Trooppinen kotisirkkanaaras munii satoja munia kerralla muninta-aikana. Näin munia voi kertyä yhteensä jopa 500 – 800. Jotta muninta onnistuisi, trooppisen kotisirkan munat vaativat tasalämpöisen (noin 30-astetta) ja -kostean haudonta-astian. Kuoriuduttuaan trooppisen kotisirkan nymfit tarvitsevat isoja sirkkoja kosteamman ilmanlämpötilan (70-80 %), jotta ne kasvavat normaalisti.

Ravinto: Trooppinen kotisirkka on kaikkiruokainen. Kuten kotisirkkakin sille kelpaa sekä kuivaruoka (kuivattu voikukka ym.) sekä kasvikset (porkkana, omena, salaatti yms.). Lisäksi kannattaa tarjota proteiinilisää (hera tai herne), joka estää kannibalismia sirkkapopulaatiossa.

Erityispiirteitä: Trooppisen kotisirkan erottaa helposti kahdesta mustasta raidasta, joista toinen kulkee hyönteisen yläselässä etujalkojen kohdalla ja toinen hieman alempana isojen takajalkojen kohdalla. Sukukypsillä koirailla on siivet ja ne sirittävät. Naaraille ei kasva siipiä ja ne tunnistaa ylimääräisistä piikeistä takapäässä sekä pitkästä munanjohtimesta peräpäässä.

Hermetia illucens (mustasotilaskärpänen, toukka)

Yleiskuvaus: Mustasotilaskärpänen on musta 13–20 mm pitkä kärpänen. Mustasotilaskärpänen on kasvattanut suosiotaan mahdollisena hyönteisproteiinin tuottajana, koska se on levinnyt laajalle ja sen yhdyskunnat ovat suhteellisen helppoja ylläpitää.

Elinympäristö: Mustasotilaskärpänen on erittäin herkkä lämpötilan vaihteluille. Mustasotilaskärpäsen optimaalinen kasvatuslämpötila kaikille kehitysvaiheille 25–32 °C. Mustasotilaskärpäsen kaikkien kehitysvaiheiden optimaalinen ilmankosteus 60–70 %.

Elinikä: Mustasotilaskärpäsen elinkierron pituus vaihtelee kuudesta viikoista useisiin kuukausiin riippuen lämpötilasta ja ravinnon laadusta ja määrästä. Elinkierto koostuu neljästä vaiheesta: muna, toukka, kotelo ja aikuinen.

Lisääntyminen: Mustasotilaskärpäset parittelevat kahden päivän kuluttua muodonvaihdoksesta. Kahden vuorokauden kuluttua parittelusta naaras munii päiväsaikaan munaröykkiön (noin 500–900 munaa) rakoihin lähelle kosteaa ravintolähdettä. Munien kuoriutuminen toukaksi kestää optimioloissa noin neljä päivää.

Ravinto: Mustasotilaskärpäsen toukkien kasvatusalustan (ravinnon) suotuisa vesipitoisuus on melko korkea 60–90 %. Tämän vuoksi paljon vettä sisältävistä jätteistä (hedelmät, vihannekset ja lietemäinen lanta) täytyy poistaa vettä ja kuiviin komponentteihin vettä joudutaan lisäämään.

Erityispiirteitä: Mustasotilaskärpästen toukka on erittäin mukautuva vastaamaan muuttuvia ympäristöolosuhteita. Jos ravinto loppuu, toukat jäävät lepovaiheeseen, kunnes lisää ruokaa on saatavilla. Talvella ne viivästyttävät kehittymistä useita kuukausia ennen kehityksen jatkamista.

Locusta migratoria (idänkulkusirkka)

Yleiskuvaus: Idänkulkusirkka on näyttävän näköinen sirkkalaji, joka on peräisin Etelä-Euroopasta. Idänkulkusirkka on kookas noin 4-6 cm pituinen ja väriltään ruskea, oranssi tai vihreä.

Elinympäristö: Idänkulkusirkat elävät hyvin huoneenlämmössä 27-34-astetta, kosteusprosentin ollessa 60-70%. Jotta idänkulkusirkat alkaisivat lisääntyä ja muninta onnistuisi, idänkulkusirkka tarvitsee tätä huomattavasti korkeamman lämpötilan 40-50-astetta ja kosteutta 70-80 %.

Elinikä: Idänkulkusirkan elämänkaari on 3-5 kuukautta riippuen elinympäristön olosuhteista.

Lisääntyminen: Idänkulkusirkkanaaraat munivat munansa hienoon hiekkaan noin 10-15 cm syvyyteen. Muninta-astiassa olisi hyvä olla hiekkaa vähintään 10 cm, mutta mielellään 20 cm.  

Ravinto:

Erityispiirteitä: Idänkulkusirkasta esiintyy kahta muotoa; solitaarista ja gregaarista faasia. Ruokahyönteisiksi kasvatettavat yksilöt ovat yleensä parveilevaa gregaarista faasia.

Schistocerca gregaria (aavikkokulkusirkka)

Yleiskuvaus:

Elinympäristö:

Elinikä:

Lisääntyminen:

Ravinto:

Erityispiirteitä: